Ulkosuomalaisen ongelmat

 En voi valehdella, mutta pelästyin hieman kun tänään vilkaisin kalenteria ja tajusin päivämäärän. Joulusta on jo yli kuukausi ja tammikuu on vain humahtanut ohi kaikessa hiljaisuudessa enkä ole edes huomannut. 

Suoraan sanottuna palaaminen Lontooseen joulun jälkeen tuntui aivan hirveän vaikealta, ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olisin mieluusti jäänyt Suomeen pidemmäksi aikaa. Oli lunta, oli sauna, oli ystävät, oli lämpimät sisätilat (Lontoon 80-luvulta peräisin olevat patterit eivät vieläkään toimi ja ilmeisesti joitain niistä pitää ladata yli 24 tuntia, oh my). Viimeinen kuukausi Lontoossa on tuntunut vähän tahmaiselta, monestakin syystä. 

Mainitsin aikaisemmin, että en usko asuvani Lontoossa enää viiden vuoden kuluttua (tai ainakin toivon hartaasti niin). Tuntuisi, että tässä voisi pian ruveta vaihtamaan maisemaa tai ainakin harkitsemaan sitä, mutta en tiedä minne, miksi ja koska. Onko mikään suurkaupunki lopulta yhtään toistaan parempi? Elämäni on muuttunut arkiseksi, ja se luultavasti olisi tapahtunut jossain vaiheessa muutenkin, riippumatta kaupungista. Olen vähän kahden vaiheilla; tavallaan haluaisin helpottaa omaa elämääni ja sanoa, että viiden vuoden päästä olen edelleen täällä. Se auttaisi tämän fiiliksen kanssa, kun kaikki tuntuu niin väliaikaiselta. Toisaalta, samaan aikaan ajattelen, että tämä ei ollut tässä ja tulevaisuudessa odottaa vaikka ja mitä, mahdollisesti tämän saarivaltion rajojen ulkopuolella. 

Alla kuva minusta istumassa valtavassa lumikasassa ja miettimässä, mitä sitä elämällään tekisi. Nyt lähden Lontoota ja ongelmiani pakoon Berliinin. Auf Wiedersehen.

Kun koko Lontoo pysähtyy

Joululoma on jo melkein täällä ja edellinen viikko meni ohi yhdessä hujauksessa! Kulutin tiistaina kolme tuntia työpäivästä siihen, että kannoin työkaverin kanssa toimistolle joulukuusen ja kävin ostamassa siihen koristeita. Olen ollut niin laiska (eikä rehellisyyden nimissä pieneen lontoolaiseen kaksioon oikein mitään ylimääräistä mahdukaan), että kotona ei ole mitään jouluun viittaavaakaan. Lähden vähän yli viikon päästä Suomeen, joten joulukuusen tai edes valojen ostaminen tuntuu turhalle. Varsinkin kun tietää, että seuraavassa muutossa on taas enemmän pakattavaa.

Työpaikan pikkujoulut osuivat hauskasti juuri Suomen itsenäisyyspäivälle. Opetin koko työporukalla sanonnan hölkyn kölkyn, ja sitä toisteltiin sitten loppuilta, vaikka illan päätteeksi taisin hyväksyä minkä tahansa siansaksaa muistuttavan fraasin. Asetin itselleni haasteen juoda 100 juomaa illan aikana, yksi jokaisen itsenäisen vuoden kunniaksi. Onneksi en päässyt lähellekään omaa tavoitettani, vaikka torstaina tuntuikin vahvasti siltä kuin olisin römynnyt pitkin lattioita koko edellisen illan (mikä saattaa olla osittain totta). 

Muuten joulukuu on muistuttanut  yllättävän paljon Suomea - täällä on ollut aivan järisyttävän kylmä. Kämpässä oli sisällä pahimmillaan kuusitoista astetta lämmintä, sillä patterit eivät kääntyneet päälle. Huoltomiehen vierailun jälkeen kävi ilmi, että lämmityssysteemi onkin niin vanha (kuulemma 80-luvulta eikä mitään vastaavaa enää valmisteta), että patterien pitää "kerätä sähköä" monen tunnin ajan ennen kuin ne lämpenevät. Huoltomiehen vinkki oli, että jos haluaa asunnon olevan yli kahdessakymmenessä asteessa päivällä, pitää patterit laittaa päälle edellisenä iltana... Olen siis kulkenut kotona hupparissa, pitkissä housuissa ja paksussa aamutakissa, koska en jaksa pitää kämppää lämpöisenä koko päivää (täällä lämmitys maksaa oikeasti ihan maltaita eikä siihen ole kaikilla sosiaaliluokilla edes varaa). 

Sain viikonloppuna vieraita Berliinistä ja Pariisista. Perjantaina kävimme katsastamassa Winter Wonderlandin (jo kolmas kerta tänä vuonna, mutta en vain kyllästy!). Olin tosin niin syväjäässä koko illan, että en tuntenut varpaitani. Lauantaina lähdettiin ulos ja yritin olla coolimpi kuin olen. Vein tytöt Hackneyyn enkä aio mennä enää koskaan takaisin! Siinä kolmeen aikaan yöllä kotiin laahustaessa alkoi yllättäen sataa lunta. Lumisade jatkui koko yön ja aamulla maa oli valkoinen.

Kaikki oli niin sanotusti fun and games tasan siihen asti, kun kavereiden piti lähteä lentokentälle.  Tätä on suomalaisen vaikea ymmärtää, mutta Lontoossa alkaa ihan oikeasti kaaos siinä vaiheessa, kun maassa on muutama sentti lunta. Autoissa ei ole talvirenkaita ja osittain maan päällä kulkevat metrotkin ovat aina myöhässä.  Sunnuntaina nopea metrotsekkaus ilmoittikin, että melkein kaikilla linjoilla oli joko minor tai severe delays. Frendit pääsivät kuitenkin Heathrowlle, joskin molemmat lennot sitten peruttiin. Neljä tuntia jonottamista, kaksikymmentä puhelua BA:n asiakaspalveluun ja kolme twiittiä eikä mistään siltikään saanut informaatiota. Nyt molemmat ovat onneksi perillä, vaikkakin yli vuorokauden myöhässä.

Seuraavaksi yöksi on luvattu mukavat neljä astetta pakkasta. Mietityttää jo sängystä nouseminen huomenna, kun kotona on varmaan 15 astetta lämmintä ja pitäisi kävellä 20 minuuttia töihin enkä omista edes kunnon talvivaatteita. Pitäisi varmaan tuoda Suomesta kunnon talvitakki. 

Muuttaisinko takaisin Suomeen?

YLE rakensi Suomi-imperiumin ja yllättäen oma kommenttini pääsi juttuun mukaan. Artikkelista innostuneena ajattelin vastata kysymykseen, jota usein pohdin itsekin. Muuttaisinko takaisin Suomeen? 

Minulle syntyminen suomalaiseksi tarkoittaa edelleen lottovoittoa. Asiat ovat toki muuttuneet paljon näiden viiden vuoden aikana, kun olen ollut poissa, mutta en silti jaksa uskoa kaiken kääntyneen aivan täysin päälaelleen. Tämähän on tosin aivan täysin subjektiivinen kokemus, sillä minulle merkitsee eniten se, miten itse muistan kaiken. Muistan valoisat kesäyöt, puhtaan ilman, kirpakan pakkasen ja luonnon. Kaipaan läheisiä ja ystäviä, joista vanhimmat olen tuntenut melkein kaksikymmentä vuotta. Nyt en ole nähnyt muutamia ystäviäni melkein kahteen vuoteen. Koulussa oli kivaa, opettajat muistivat oppilaat etunimillä ja iltaisin oli oikeasti aikaa harrastaa jotain. Siirtymiseen paikasta A paikkaan B ei kulunut ylimääräistä aikaa vaan tunnissa ehti ajaa kahden kunnan läpi. Työpäivät olivat lyhyempiä ja välimatkojen vuoksi kotona saattoi olla kymmenessä minuutissa työvuoron päättymisestä. 

Toki, kuten sanottu, kaikki tämä on subjektiivista. En ole viiden vuoden aikana edes viettänyt Suomessa yhtäjaksoisesti kahta viikkoa kauempaa. 

Miksi en siis pakkaisi kimpsuja ja kampsuja, ja palaisi seuraavalla lennolla Suomeen? Ihan käytännön syistäkin. 

Uskon, että minun olisi erittäin vaikea työllistyä Suomessa. Valmistuin kesällä vain kandiksi, vieläpä ulkomaalaisesta yliopistosta (tästä voisi kirjoittaa vaikka oman postauksen, mutta Suomessa kansainvälisiä tutkintoja harvoin arvostetaan).  Lontoo tarjoaa paljon enemmän vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia edetä sinne minne haluaa. Toki täällä on enemmän kilpailua ja tunnit ovat pidempiä, mutta toisaalta Lontoon kokoisen kaupungin kaikki on mahdollista -ajattelu viehättää. Toiseksi, suurin osa osaamisestani on englanniksi. Asioiden opetteleminen suomeksi tuskin olisi mikään aivan hirveän vaativa tehtävä, mutta sekin painaa vaakakupissa. Kolmanneksi, alkaisin luultavasti ikävöidä englanniksi puhumista, jos muuttaisin Suomeen. Olen avoimempi, hauskempi ja rohkeampi englanniksi kuin suomeksi. Suomeksi valitan paljon enemmän kaikesta.

Käytännön syiden lisäksi en yksinkertaisesti vain halua muuttaa Suomeen. Paluumuutto tarkottaisi luultavasti asettumista pääkaupunkiseudulle enkä ole mitenkään varsinaisesti ihastunut Helsinkiin. Luultavasti en vain tunne kaupunkia tarpeeksi, mutta Helsinki ei jotenkin vain sykähdytä sen kummemmin.  Ehkä tärkein syy on kuitenkin, että en tiedä parantaisiko muutto Suomeen elämänlaatuani mitenkään. Saisinko paremman työn? Olisiko enemmän aikaa harrastaa? Jäisikö käpälään enemmän rahaa? Ehtisinkö oikeasti tavata ystäviäni yhtään sen useammin? Jos saisin unelmieni työtarjouksen Suomesta, saattaisin toki lähteä. Jos mitään ei kuitenkaan ole Suomessa odottamassa, tieni tuskin tulee tulevaisuudessa viemään kylmään pohjolaan. 

Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta näillä näkymin muutto Suomeen ei ole ajankohtainen. En tosin usko (tai suoraan sanottuna en edes halua), että jään Lontooseenkaan aivan hirveän pitkäksi aikaa. Jaksan tätä jatkuvaa tungosta, pitkiä työtunteja ja kallista elämistä ihan vain sen takia, että jotenkin tällainen elämänlaatu nyt vaan "kuuluu" nuoruuteen; en todellakaan näe itseäni nelikymppisenä asumassa Lontoossa. En tosin tiedä vielä yhtään, minne täältä saarivaltiolta oikein edes lähtisi. Muutama kaveri on muuttanut Amsterdamiin tässä vuoden sisällä ja elämä siellä vaikuttaa varsin leppoisalta verrattuna Lontooseen. Tosin, olen alkanut haikailla myös muuttoa Euroopan ulkopuolelle, vaikka asiat tietenkin aina vaikeutuvat kun viisumit ja työluvat astuvat mukaan kuvioon. Olen usein ajatellut, että Kanada voisi olla suomalaiselle ihan mukava paikka asua, vaikka tämä lausunto tosin perustuu aivan täysin omiin kuvitelmiini. Myös Aasia, erityisesti Singapore tai Kuala Lumpur olisivat mielestäni varsin mukavia vaihtoehtoja, vaikka Singapore nyt hinnoiltaan on aika lailla Lontoon luokkaa muutenkin. Onneksi tässä ei ole mikään hengen hätä lähteä yhtään minnekään (ellei Brexit yllätä kaikkia), ja onhan Lontoossa paljon hyvääkin. On vain sellainen mutu-tuntuma, että en luultavasti ole täällä enää kymmenen vuoden päästä. 

Kuinka liikkua Lontoossa: matkaliput ja -kortit

Lontoon julkinen liikenne tuntuu aina välillä aiheuttavan päänvaivaa, joten ajattelin koota yhteen paikkaan kattavan oppaan. Tästä aiheesta saa aika paljon tekstiä aikaan, joten ajattelin jakaa informaation kahteen osaan; tämä postaus käsittelee matkalippuja ja -kortteja kun taas toinen osa tulee olemaan enemmänkin julkisesta liikenteestä noin yleensä.

Minkälaisen matkalipun tai -kortin Lontoossa voi ostaa?

1. Paperinen single ticket

Listasin tämän aivan varmuuden vuoksi, vaikka näiden paperilippujen käyttö on (onneksi) vähentynyt vuosien mittaan. Joskus kuitenkin tuntuu, että näitä tyrkytetään asemalla turisteille, jotka eivät välttämättä tiedä mikä on paras ja halvin vaihtoehto. Jos saavut Gatwickilta Victoria-asemalle, ja kerrot asiakaspalvelijalla haluavasi päästä Paddingtoniin, saatetaan sinulle myydä yhdensuuntainen metrolippu. Tämä paperinen lipare maksaa suunnilleen £4.90, vaikka Oysteria tai pankkikortin lähimaksua käytettäessä yhden metromatkan hinta 1-2 zonella on £2.20 tai £2.80, riippuen onko kyseessä *off peak vai peak time. Nämä yksittäiset liput ovat arvoltaan yli puolet päivälipun hinnasta, joka oikeuttaa käyttämään niin montaa kulkuneuvoa päivän aikana kuin huvittaa. Ei siis koskaan kannata metroa käyttäessä turvautua näihin yhdensuuntaisiin lippuihin!

2. Oyster Card

Sininen Oyster Card on varmasti monelle Lontoon kävijälle varsin tuttu juttu, mutta kerrattakoon silti. Ostohetkellä Oysterista pitää maksaa viiden punnan pantti, jonka voi pyytää takaisin viimeisen metro-, bussi- tai junamatkan jälkeen. Toisaalta, jos Lontooseen mielii tulla uudelleen, kortin voi myös säilyttää ja kortille jääneen summan voi käyttää seuraavalla kerralla. Matkakortille voi ladata joko aikaa (viikko/kuukausi/vuosi) tai arvoa. Päivälippua ei pysty varsinaisesti ostamaan, mutta yhdelle päivälle on maksimisumma (daily cap), jonka yli ei voi mennä. Hinta on £9.50 tai £9.10/päivä zonelle 1-4, riippuen onko kyseessä peak vai off peak time. Tämä hinta sisältää sekä metron että bussin. Päivälipun hinta pelkkään bussiin on £4.50. Kolmen bussimatkan jälkeen päivän loput bussilla taitettavat matkat ovat siis periaattessa ilmaisia. Jos Lontooseen tulee alle viikoksi, kannattaa Oysterille ladattavan rahan määrä laskea £9.50 x päivien määrä. Jos suunnitelmissa on käyttää pelkkiä busseja, voi yhden päivän laskea maksavan £4.50.

Oyster antaa käyttäjälleen aina automaattisesti halvimman hinnan. Toisin sanoen - jos matkustat aamulla bussilla neljä kertaa (maksimisumma busseille päivässä on £4.50), lounaalla metrolla (£2.20) ja illalla painelet takaisin hotellille bussilla (£0), tulee koko päivän hinnaksi £6.70. 

3. Pankkikortin lähimaksu / Apple Pay / Android Pay

Lontoossa on nykyään mahdollista maksaa liikkuminen suoraan pankkikortilla, älypuhelimella tai -kellolla. Korttia, puhelinta tai kelloa käytetään aivan samalla tavalla kuin Oysteria, eli se skannataan joko metroportilla tai bussissa siihen tarkoitettuun laitteeseen. Pankkikortti antaa samat hinnat kuin Oyster ja se on täysin turvallinen vaihtoehto. Pankkikortille on itse asiassa esitelty weekly capping, jota perinteinen matkakortti ei tee. Jos käytät pankkikorttia maanantaista sunnuntaihin ja olet perjantaihin mennessä käyttänyt yli £33 (viikon matkakortin hinta Oysterilla), ei rahaa enää kulu lauantaina ja sunnuntaina. 

Pankkikortin lähimaksua käyttäessä kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota näihin kahteen seikkaan:

1.) Metrossa käytä aina samaa korttia sisälle mennessä ja tullessa ulos. Jos skannaat Nordean kortin sisälle mennessä ja ulos tullessa käytätkin vahingossa Säästöpankkia, veloitetaan molemmilta korteilta kahdeksan punnan sakko.

2.) En suosittele skannaamaan pankkikorttia esimerkiksi kukkaron läpi jos omistat muitakin lähimaksukortteja tai Oysterin. Muuten maksu voi mennä vahingossa kaksi kertaa. 

*Peak time: 9.29 asti aamulla ja 16.30-18.59.

Off peak: 9.30-16.29 & 19.00 eteenpäin

Suomalaisista yrittäjänaisista kertova kandi palkittiin!

Vaikka en enää varsinaisesti opiskelija olekaan, opiskeluun liittyviä postauksia saattaa tulla vielä yksi jos toinenkin tässä tulevien kuukausien aikana. Kävin eilen yliopistolla noutamassa palkintoni vuosikurssini parhaasta kandin työstä, joka käsitteli suomalaisia naisyrittäjiä ja heidän kasvuaan. Kandin kirjoitusprosessi tuntui aivan hirveän vaikealta, ja olin varma, ettei tästä irtoa mitään kovin kummoista arvosanaa. Yllätys oli suuri kun plakkariin pamahti 82, joka on ilmeisesti korkein numero moniin vuosiin. Vaikka palkinto ja tunnustus hyvästä työstä ovat aina tervetulleita, tajusin myös kandia kirjoittaessani kuinka kiinnostunut olen yrittäjyydestä. Haluaisin jossain vaiheessa olla aiheen kanssa enemmän tekemisissä, mahdollisesti ihan duunin puolesta. En tosin vielä tiedä mitä se ihan kirjaimellisesti tarkoittaa; ehkä aloitan omasta keittiöstä pyörivän start upin (pitäisi vaan keksiä, mikä se olisi) tai mahdollisesti olisin asemassa, jossa voisin tukea naisyrittäjyyttä jotenkin. Aivan tarkkaa suunnitelmaa ei tässä vaiheessa vielä ole, mutta ehkä se ehtii vielä vuosien saatossa muotoutua.

Palkinnoksi sain todistuksen ja £250 arvoisen shekin (kyllä, täällä käytetään vielä shekkejä... Jouduin googlettamaan kuinka niitä nyt taas käytetäänkään). Palkintorahat "sijoitin" välittömästi ja ostin lentoliput Berliiniin tammikuulle. Tätä talven pimeyttä on helpompi kestää, kun on jotain mitä odottaa eikä 30 päivän päässä häämöttävä Suomen lomakaan pahenna tilannetta!

Miltä arki Lontoossa näyttää

Ennen ulkomaille muuttoa sitä kuvitteli, että jokainen viikko miljoonakaupungissa olisi jotenkin superjännittävä (jostain syystä itse oletin aina törmääväni julkkiksiin ruokakaupoissa huolettomasti shoppaillessa). Arkihan lyö vasten kasvoja joka tapauksessa, ja tavallaan viikkojen sisällössä ei hirveästi ole eroa, riippumatta siitä asuuko Lontoossa vai Seinäjoella.

Tämä viikko onkin ollut varsin epätavallinen siinä mielessä, että olen ehtinyt tehdä vaikka ja mitä, vaikka olen ollut enemmän tai vähemmän kipeä. Meillä oli torstaina company social, jota en halunnut missata. Sinnittelin siis töissä viskin, kuuman veden ja sitruunan yhdistelmällä. Pointsit meidän firmalle, sillä kukaan ei tuominnut, vaikka istuin keittiössä aamuyhdeksältä viskipullo kourassa. Menimme siis torstaina töiden jälkeen pelaamaan curlingia Queenswayhin (miten tämä sana taipuu?). Erehdyin sanomaan, että olen pelannut curlingia aikaisemmin (kerran yläasteella enkä tainnut silloinkaan varsinaisesti loistaa taidoillani), ja kyseisen kommentin jälkeen kaikki olettivat, että olen varsinainen pro. Oli erittäin nöyryyttävää, kun meidän joukkue otti turpiin 0-9. Onneksi pääsin myöhemmin palauttamaan maineeni talviurheilusta tunnetun maan kansalaisena, kun illan päätteeksi siirryimme takaisin kaukaloon - tällä kertaa luistimet jalassa.

Perjantaina pubiin lähtemisen sijaan istuimme toimistolla pelaamassa lautapelejä monta tuntia. Luulin aina, että yliopistoaikoina tuli käytettyä paljon alkoholia, mutta näin kuuden kuukauden jälkeen työelämä on kyllä vetänyt paljon pidemmän tikun. Torstain ja perjantain pubireissut laitetaan firman piikkiin ja keittiön kaapeista löytyy aina viiniä, kaljaa tai jotain vahvempaa litkua. Perjantaisin on myös OK juoda lounaasta saakka. Haluan vielä selventää (äidille ja isälle), että meidän työnantaja ei suinkaan ole ainoa laatuaan, vaan tällainen käytäntö on ihan normaali Lontoossa. Jätin kuitenkin perjantaina viinit juomatta, sillä kävin eilen pitkästä aikaa ajamassa kartingia (edellinen kerta taisi olla teininä). En ollut nopein, mutta en myöskään hitain, joten siltä kantilta katsottuna kyseessä oli varsin onnistunut päivä.

Tänään aion vain istua kotona villasukat jalassa, sillä olo ei ole mitenkään kehuttava. Mulla on huomenna King'sin uudella kampuksella palkintojenjakotilaisuus (kirjoitin meidän vuosikurssin parhaan kandin, uu jee), joten yritän epätoivoisesti parantua, että pääsisin osallistumaan. Takaisin inkivääriteen ääreen, siis. 

Kaikki sanat, jotka jouduin tarkistamaan Googlesta tätä postausta varten:

• Casual
• Unusual
• Humiliating
• Restore
• Perform
• Prize giving

Tervetuloa takaisin

Puolentoista vuoden blogitauon jälkeen voin sanoa, että oon täällä taas! Vanhan blogin jalanjälkiä seuraten, tämä blogi tulee sisältämään vinkkejä ja pohdintaa Lontoosta ja elämästä ulkomailla, unohtamatta kaikkea sitä kitinää ja marinaa aiheista, joista en ole vielä viidenkään vuoden aikana päässyt yli (esim. väärään suuntaan aukeavat vessan ovet ja ikkunan pieliin ilmestyvä home näin muutamia mainitakseni...). Edellinen blogini From London keskittyi aika vahvasti opiskeluun, mutta nyt syyniin pääsee työelämä, yhdeksästä viiteen purtaminen ja 28 päivään rajoitetut lomapäivät. 

Tajusin myös, että tänne saattaa eksyä ihmisiä, jotka eivät koskaan ole kuulletkaan edellisestä blogistani tai niitä, jotka ovat, mutta eivät silti muista siitä mitään. Tässä siis tiivistetysti meikäläisen elämä:

• Muutin Lontooseen 19-vuotiaana, heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen, tarkoituksenani asua vuosi ulkomailla ja lähteä sitten takaisin Suomeen opiskelemaan journalismia tai psykologiaa.
• Minusta ei tullut journalistia eikä psykologia vaan välivuoden jälkeen jäinkin opiskelemaan Lontooseen.
• Valmistuin tänä kesänä King's Collegesta, taskussa kandin paperit Business Managementista. 
• Yliopiston jälkeen jäin töihin Lontooseen ja tällä hetkellä olen töissä teknologiayrityksessä.

Kuten ylläolevasta ranskalaisilla viivoilla kyhätystä laajasta listasta näkee, on mun jännittävä Lontoo-elämä täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kannattaa siis laittaa blogi seurantaan (en tosin tiedä miten blogeja nykyään seurataan... Bloglovinissa? Kertokaa, ja lisään tämän tekeleen jonnekin) ja virittäytyä kuulolle!

Ps. Yksi syy blogin paluulle oli käsiin surkastuva suomi. Niinpä aion lisätä jokaisen postauksen loppuun listan sanoista, jotka jouduin kääntämään englannista suomeen sanakirjan avulla. Tällä kertaa pääsin yllättävän helpolla, joskaan bullet pointin oikea käännös ei taida olla ranskalainen viiva... Mutta jos en voi luottaa Googleen, niin kehen sitten? 

- Extensive

- Bullet point